Animaatio

We are proud to present you:

Pentin Päiväajelu!

Animaatio on tehty ottamalla kameralla kuvia ja elokuvatyökalun avulla yhdistetty ne videoksi. Samalla ohjelmalla on lisätty animaatioon myös musiikki.

Animaatio oli tarkoitus ottaa kameran sähköposti-laadulla, mutta syystä tai toisesta kameran asetukset muuttuivat kohdallamme ja otimme hieman isompia kuvia. Tämä kuitenkin näkyi vain ohjelmien toimimisen ja latauksien hitautena. 

Kuvauksessa meille annettiin valmiina esineenä animaation Pentti, pyörää polkeva lelu. Tämän lisäksi löysimme puisen veturin ja kivijoukkion. Taustaksi lisäsimme vielä pilviä ja auringon. Kuvakäsikirjoitus tuli yllättävän nopeasti, kun olimme löytäneet esineet. Muutama vaihtoehto kutitteli mieliämmne, mutta päätimme loppujen lopuksi pitää animaation yksinkertaisena, jotta siihen ei menisi tuhottomasti aikaa. Päätimme siis tehdä tarinan leppoisalla päiväajelulla olevasta Pentistä, joka uhkaa törmätä lähestyvään junaan. Törmäyksen sijaan mies heittääkin valtaisan loikan junan yli ja jatkaa äijänä päiväajeluaan, kuin mitään kummallista ei olisi sattunutkaan.

Ensimmäisen suunnitelman kuvakäsikirjoitusta. Tässä juoni ei ollut vielä selkiintynyt meille kokonaisuudessaan

Lopullinen kuvakäsikirjoitus, jota noudatimme kuvatessamme. Lyhyt ja yksinkertainen, mutta toimiva

Kun käsikirjoitus oli valmis, etsimme sopivan paikan ottaa kuvia. Kamera pysyi paikallaan, yksi räpsi kuvia muiden siirrellessä kuvien tekijöitä. Kaikki sujui muuten ilman mitään ongelmia, mutta Pentin ilmalento aiheutti hieman päänvaivaa. Haimme käsityöluokasta vaaleaa, ohutta lankaa, jonka avulla lennättää miestä. Pentti ei tahtonut millää olla vakaa ja paikoillaan kuvissa, mutta ilmalento saatiin joka tapauksessa kuvattua! Koneelle siirrettäessä kuitenkin huomasimme, että valo ja varjo muuttavat paikkojaan eri kuvissa, mikä näkyy myös animaatiossa, mutta ilmalento näyttää kuitenkin ilmalennolta, vaikkakin hieman erikoiselta.

Yritimme aluksi tehdä kuvat videoksi eri ohjelmalla, mutta se oli liian raskas, joten vaihdoimme elokuvatyökaluun. Tämä ohjelma oli meille tarpeeksi yksinkertainen (mikä kielii myös siitä, että oppilaatkin osaavat sitä mitä varmimmin käyttää). Animaatio syntyi helposti, ainoastaan joissakin kohdin kuvan liikkeen nopeutta ja kuvien järjestystä piti säätää, esimerkiksi juuri tuo aiemminkin mainittu ilmalento. Musiikin liittäminen uhkasi tuottaa päänvaivaa, sillä halusimme joistakin kappaleista juuri tietyt kohdat animaatioon. Yritimme Audacityllä muokata kappaleita, mutta kyseinen ohjelma ei taipunut komentoihimme mitenkään päin. Loppujen lopuksi Anna-Liina ja Jannika saivat musiikit kohdilleen juuri tuolla elokuvatyökalulla. Ja tässä tuo valmis animaatio nyt sitten on!

Fotogrammisarja "Arkista valokuvaustaidetta"

Fotogrammin tekemiseen tarvitaan valokuvapaperia, valotettavia esineitä, valotuslaite, pimiö, jossa punavalo, kuvan kehittämiseen tarvittavat nesteet sekä kello, josta katsoa kehitysvaiheessa aikaa. Valokuvapaperia on monenlaista, kiiltäväpintaisia, mattapintaisia... Kiiltäväpintainen osoittautui siitä hyväksi, että siitä näkee helposti, kumpi on valotettava puoli. Tästä huolimatta ei aina tahtonut osua oikeaan, vaan myös väärää puolta tuli valottaneeksi. Koska epäonnistuminen ja kokeilun tarve on huomattavaa fotogrammin teossa, on valokuvapapereita hyvä olla reilusti varattuna. Valotettaviksi esineiksi taas käy lähes mitä vain. Koruja, arkipäivän välineitä, lehtiä, kuvioitua paperia... Ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat tälle.

Pimiössä on hyvä olla tarpeeksi tilaa niin kuvien kehittämiselle kuin tekemiselle. Sen tulee olla työskentelyn aikana pimeä, ainoana valona punavalon tarjoama valo. Vasta kehittämisen jälkeen kuvat sietävät muutakin valoa. Valokuvapaperit on hyvä säilyttää moninkertaisesti pakattuna jossakin laatikostossa, jotta varmistutaan, ettei valo pääse tekemään tepposiaan esimerkiksi pimiöön tultaessa tai sieltä poistuessa. Olennainen väline pimiössä on valotuslaite. Näitä laitteita on monenlaisia, mutta periaate on sama: Laite valottaa kuvaa säädetyn sekuntimäärän verran. Valovoima laitteissa vaihtelee kovastikin, eikä oikeaa sekuntimäärää valotukseen löydä kuin kokeilemalla. Valotuslaitteessa on oltava punasuodatin, jotta valokuvapaperin osaa asettaa oikealle kohdalle lampun alle. Tässä vaiheessa jatkuva valo on päällä. Kun valokuvapaperi on oikeassa kohdassa ja esineet aseteltu sen päälle, laitetaan jatkuva valo laitteesta pois. Tämän jälkeen punasuodatin siirretään sivuun ja kuvaa valotetaan haluttu aika, esim. 5 sekuntia. Ajan pituus riippuu hyvin paljon esineiden materiaalista ja itse laitteesta.

Kuvien kehittämiseen tarvitaan neljä erillistä allasta: kehitteelle, keskeytteelle, kiinnitteelle ja vedelle. Ensimmäisessä, eli kehitteessä, valotettu kuva kehittyy valokuvapaperille, eli paperi lähtee tummumaan. Tässä voi hieman pelailla vielä sen suhteen, millainen kuvasta tulee: kuvaa voi pitää vähemmän aikaa kehitteessä, jos se lähtee tummumaan tarpeettoman paljon tai sitä voi pitää nesteessä hieman kauemmin, jos se uhkaa jäädä turhan vaaleaksi. Kaikkea ei kuitenkaan voi pelastaa enää tässä vaiheessa, jos valotus on mennyt kokonaan pieleen. Keskeyte keskeyttää kehittymisen eli kuvan tummumisen. Kiinnite kiinnittää kuvan valokuvapaperille siten, että se sietää päivänvaloa. Viimeiseksi kuva huuhdellaan noin kädenlämpöisessä vedessä. Huuhdellut kuvat laitetaan kuivumaan pyykipojilla narulle tai nojalleen pystyyn jollekin tasolle. Tärkeää on, etteivät kuvat osu toisiinsa, sillä jos kuvat kuivuvat toisiinsa kiinni, repivät ne toisistaan pintaa irti otettaessa.

Kehittämisessä on hyvä huomioida monia seikkoja. Tärkeää on, että nesteet pääsisivät sekoittumaan keskenään mahdollisimman vähän. Nesteiden puhtautta edistää se, että niiden sekoittamiseen, mittaamiseen yms. käsittelyyn käytetään aina omia välineitä. Toisin sanoen, kullekin nesteelle on oltava omat mittalasit, suppilot sekä altaat. Samoin pyykkipoikien tai muiden klipsien, joilla kuvia siirretään altaasta toiseen, on hyvä olla kullakin altaalla omansa. Kuvia siirrettäessä altaasta toiseen valutetaan kuvista ylimääräinen neste siihen altaaseen, mistä se on nostettu. Vasta tämän jälkeen se siirretään seuraavaan. Näin nesteitä menee mahdollisimman vähän hukkaan ja taataan kuville parempi laatu.

Kehittämisessä on hyvä olla muistissa ajat siitä, kuinka kauan kussasin vaiheessa kuvat ovat nesteessä. Tässä vaiheessa on hyvä olla kello kaiken aikaa näkyvissä. Ajat eivät ole kiveen hakattuja, vaan ne vaihtelevat esimerkiksi liuoksien vahvuuden mukaan. Kun teimme fotogrammeja, ajat olivat seuraavat: Kehite 1 min., keskeyte 30 s, kiinnite 1 min ja huuhtelu vedellä 4 - 5 min. Luennolla käydyissä ohjeissa taas ajat olivat kehitteellee 1 min., keskeytteelle 1 min., kiinnitteelle 2 min. ja pesulle 3 min. Ajoista kannattaa ottaa selvää esimerkiksi pullojen kyljistä tai aiemmin tehneiltä henkilöiltä. Huuhtomisen aika ei ole niin nökö nuukaa, kuvat saavat olla vedessä pitempääkin. Huuhteluvaiheen vettä on hyvä vaihtaa tuoreempaan ja puhtaampaan useamminkin.

Työskentelyn tulokset

Fotogrammi-tehtävässä oli tarkoitus tutkia seuraavia käsitteitä: läpinäkyvyys, rytmi, tasapaino, jännite, välimatka, liike ja tiheys / struktuuri. 

Valotettavat esineet olivat sattumoisin arjen esineitä, jotka fotogrammeissa muuntautuivat taidekuviksi. Sarja sain näin nimekseen "Arkista valokuvaustaidetta".

Läpinäkyvyys

Tässä kuvassa läpinäkyvyys on saatu aikaan valitsemalla valotettaviksi esineiksi lehtiä, jotka läpäisevät valoa hyvin. Tarpeeksi pitkällä valotusajalla osa lehdistä on päästänyt valoa niin hyvin läpi, että niiden lehtien suonet ovat tulleet esiin. 

Läpinäkyvyys - Anna-Liina

Rytmi

Rytmi saadaan aikaan tietynlaisella toistolla. Tässä kuvassa rytmiä luovat ristiin menevät puikot ruutukuvioineen.

Rytmi - Anna-Liina

Tasapaino

Tasapainoisessa kuviossa ei ole jännitteitä mihinkään suuntaan. Kuvan esineet ovat linjassa, välimatkat ovat kutakuinkin samat joka suuntaan. Tässä kuvassa mielikuvan tasapainosta luo esineiden yhtenevä, pyöreä muoto sekä keskellä suurin ympyrä ja sen sivuilla samalla tavalla olevat, samankokoiset pienemmät ympyrät.

Tasapaino - Jannika

Jännite

Jännitettä kuvaan voi luoda monikin asia. Eriävät muodot, esimerkiksi suunnikas ja ympyrä tai paksu ja suora palkki mutkittelevan ohuen viivan vieressä. Toisin sanoen, toisistaan poikkeavat muodot, vastakohdat luovat jännitettä. Sitä voi kuitenkin luoda muillakin tavoilla. Tässä kuvassa jännitettä luo toki muotokin: sakset ovat terävät ja pitkänomaiset ja pallot ovat pyöreitä. Jännitettä luo kuitenkin myös valotuksen määrä, sillä esineet ovat valottuneet eri tavalla: Sakset ovat valottuneet enemmän ja näkyvät vaaleina, kun pallot ovat tummempia, eli valottuneet vähemmän. Yhä vain lisää jännitettä tuo kuvassa oleva uhkakuva, jossa on tilanteen ja liikkeen tuntua: Sakset uhkaavat syödä kolikot, jotka pyrkivät pakoon.

Jännite - Jannika

Välimatka

Välimatkalla tarkoitetaan kuvassa nähtävää, esineiden välillä olevaa etäisyyden tuntua. Tämänkin voi saada aikaiseksi monilla keinoilla: Eripaksuiset esineet, eri puolilla paperia saavat aikaan tunnun, että niiden välillä olisi matkaa. Tässä kuvassa välimatkan tuntu tulee sillä, että raskaampi esine on kuvan alalaidassa siten, että siitä näkyy vain "huippu", joka valotuksen ansionsa tuntuu jatkuvan ylöspäin. Tämä luo mielikuvan, että se on kuvan etulaidassa. Toinen, hennompi esine taas on kuvan vastakkaisessa laidassa ylhäällä, niin että sen kärjet jäävät kuvan ulkopuolelle. Tämä luo kuvan, että se olisi hieman taaempana, kauempana. Jos kuvaan olisi vielä keksinyt laittaa jonkin esimerkiksi tietä kuvaamaan, olisi illuusio välimatkasta ollut vahvempi.

Välimatka - Viivi

Liike

Liike voi olla vaikea ikuistaa kuvaan. Esineiden on fotogrammin tyylisessä tekniikassa kuitenkin oltava pitkälti paikallaan valotuksen aikana, joten tunne liikkeestä on saatava sommittelulla ja asettelulla. Tämän kuvan höyhenen haituvat ovat valmiiksi kallistuneet hieman oikealla päin. Kun höyhenen asetti alustalle pienessä liikkeessä oikealta vasemmalle, näyttää siltä, että haituvat heiluvat tuulessa.

Liike - Viivi

 Struktuuri/tiheys

Käsitteellä struktuuri tarkoitetaan rakennetta. Erilaisiin pintoihin struktuuria saa vaikkapa erilaisilla pinnoittella, esimerkiksi kankaalla tai hiekalla. Fotogrammiin tuo käsite on saatu esille käyttämällä paperisesta lautasliinasta päällimmäinen, kuvioitu kerrosta ja pitkää valotusaikaa. Tiheys näkyy kuvassa lähellä toisiaan olevina pisteinä. Koska lautasliina ei valotushetkellä ollut joka puolelta kiinni valokuvapaperissa, on kuva valottunut hieman epätasaisesti ylä- ja erityisesti alareunasta. Lisäksi skanneri muutti kuvan tummuutta jotenkin niin, että tuo ero korostuu.

Struktuuri/tiheys - Viivi

Epäonnistuneita vedoksia

Ensimmäisessä epäonnistuneessa vedoksessa on käytetty kahta nappia, joita on siirretty aina lyhyen valotuksen jälkeen. Valotus on kuitenkin jäänyt liian lyhyeksi, sillä napit ovat turhankin tummia. Valotusaikaa ei olisi tarvinut pidentää kuin ehkä 2-3 sekuntia, niin kuva ei olisi ollut niin tumma. Tässä skannatussa versiossa napit näkyvät jopa paremmin kuin alkuperäisessä kuvassa.

Liian lyhyt valotusaika ennen napin siirtoa

Myös tässä kuvassa on ollut liian lyhyt valotusaika. Lautasliinan ohut paperi vaati huomattavasti pitemmän valotusajan, kuin kiinteä objekti. Kun valotusaika ei ollut tarpeeksi pitkä, on kuvio jäänyt epäselväksi. Epäselvyyteen on myös vaikuttanut se, että tässä kuvassa ei ole käytetty lasilevyä lautasliinan päälle, mikä olisi tuonut kuvion selvemmäksi ja lähemmäs valokuvapaperin pintaa. Kuva toimi siis eräänlaisena kokeiluna ja opettavana yrityksena struktuuri-kuvaan.

Liian lyhyt valotusaika: kuvioitu paperi vaati pitemmän valotusajan kuin kiinteät materiaalit

Kolmas epäonnistunut esimerkki on väärältä puolelta valottunut valokuvapaperi. Se on niin valkoinen, ettei skanneri erottanut siitä hämärästi keskelle valottuneita osia. Se on myös niin valkoinen, että on turha laittaa siitä kuvaa tähän, sillä se ei erottuisi taustasta ollenkaan. Joka tapauksessa, siihen on keskelle paperia todella vähäisesti valottunut kuviota.

Työskennellessä huomasi, että epäonnistuneita vedoksia tulee. Tästä syystä oli hyvä, että valokuvapapereita oli varattu kullekin riittävästi, jotta varaa kokeilulle ja epäonnistumiselle oli. Kokeilemisen sekä yrityksen ja erehdyksen kautta oppi tuntemaan valotuslaitetta ja sen valovoimaa, oikean valotusajan kullekin esineelle sekä kunkin esineen käyttäytymisen valotuksen alla.

Kuva-analyysi

Pintataso (Anna-Liina)

Valitsimme kuva-analyysiin tarkastelun kohteeksi Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä (5/2013) ilmestyneen mainoskuvan. Kuva mainostaa Aku Ankka –lehteä ja sen käynnissä olevaa Suomen kiertuetta. Kuvassa Aku Ankka ja Hannu Hanhi ovat nokikkain taisteluasennossa keskellä suomalaista metsää. Metsän reunassa Akun ja Hannun molempien tavoittelema neito Iines Ankka nojaa kyllästyneen näköisenä puun runkoon. Sivistynyt ja kulttuuria tunteva lukija huomaa heti, että kyseessä ei ole mikä tahansa asettelu. Ankkojen piirtäjä Kari Korhonen on lainannut kollegaltaan ”Ferdinand-sedältä” kuvan asetelman ja maiseman. Kyseessä on tietenkin parodian tapainen muunnelma Ferdinand von Wrightin ”Taistelevat metsot” maalauksesta, joka on suomalaistaitelijan vuonna 1886 maalama öljyväriteos. Kuva ei kuitenkaan varsinaisesti tee pilkkaa von Wrightin maalauksesta, siksi sitä ei voi sanoa parodiaksi.

Soidinmenojen pyörteissä olevien metsojen tilalle Korhonen on piirtänyt Ankkalinnan hahmot, mutta muu maisema on jätetty ennalleen. Etualalla kaatunut kääpäinen koivu, sammalikot ja varvikot, utuinen suomalainen metsä ankkojen takana. Ankoillakin maustettuna kuva aivan hehkuu suomalaisuutta. Kyseessähän on perusasetelma: kaksi miestä ja yksi nainen. Tapahtumaympäristö on korpimetsä, mutta se voisi yhtä hyvin olla nakkikiska.

Aku Ankka -lehden mainos Kuukausiliitteessä (5/2013)

Konnotaatio (Viivi)

Kuvassa Aku Ankka – lehdestä tutut hahmot ovat asettuneet Wrightin Taistelevat metsot – maalaukseen. Siinä, missä alkuperäisessä ovat nokikkain kaksi metsoa soitimella, on tässä versiossa taistelemassa Aku Ankka ja Hannu Hanhi. Sille, joka on lukenut Aku Ankka – lehteä, on selvää mistä tässä vastakkain asettelussa on kyse: Akun ja Hannun, kahden uroslinnun, taistelu naaraspuolisesta linnusta ja tämän huomiosta. Taustalla alkuperäisessä on koppelo, naaraslintu, josta miehet taistelevat. Mainoskuvassa taas taustalla on Iines Ankka, jonka huomiosta Aku ja Hannu kärhämöivät jatkuvasti. Alkuperäinen kuva ja tilanne luonnossa sekä hahmojen tilanne Ankkalinnassa osuvat siis yksiin.

Niille, jotka ovat lukeneet Aku Ankkaa, on selvää, että toisinaan Iines Ankka on kyllästynyt Akun ja Hannun iänikuiseen taisteluun hänestä. Tämä näkyy kuvassakin Iineksen kyllästyneestä ilmeestä ja puuhun nojailevasta asennosta. Iines ei kuitenkaan lehdessä koskaan itse tee valintaa, vaan antaa miesten jatkaa kukkoiluaan. Tässä on pieni arvokysymys. Iines antaa niin lehdessä kuin kuvassakin miesten taistella siitä, kumpi on parempi: Hän ei itse tee päätöstä, vaan on ikään kuin lankojen pitäjänä. Lehdessä hän heilastelee kumpaakin miestä sen mukaan, kumpi on enemmän edukseen. Tavallaan kyseessä on kieroutunut kolmiodraama, jossa miehet kilpailevat naisen huomiosta ja suosiosta, alistuvat naisen valtaan samalla kun nainen katsoo, kumpi mittelöissä pärjää. Iines ei koskaan tee lopullista valintaa, miehet eivät koskaan vaadi päätöstä siitä, kumpi on Iinekselle se sydämien valittu. Iines hiukan jopa pelaa miesten mielillä laittamalla heidät nokikkain, samalla kun itse saa paistatella kahden miehen suosiossa – joskin lopen kyllästyneenä siihen.

 Kuvassa näkyvät höyhenet maassa riitapukarien alla kielivät jonkinnäköisesti taistelusta. Ennen kuvassa näkyvää hetkeä on varmastikin ollut pientä tappelua. Kumpikin miespuolinen henkilö ovat varsin valmiin näköisiä jatkamaan taistoa, höyhenien pöllyämisen uhallakin. Nämä höyhenet näkyvät niin alkuperäisessä kuin tässä muokatussakin versiossa, antaen mielikuvan samasta asiasta.

Kuvassa näkyy selvästi soidinmeno, mikä näkyy myös suomalaisessa luonnossa. Ukkometsojen taisto voi olla varsin vaarallista ihmisille, sille äkäiset ukkolinnut voivat todella saada vahinkoa aikaiseksi. Kukaan metsässä kulkija ei halua joutua soitimella olevan ukkometson väylälle. Selvän luonnossa näkyvän soidinmenon ja lehden kuvitellussa tarinassa näkyvän kolmiodraaman lisäksi kuva luo mielikuvia muustakin suomalaisesta luonnosta. Maasto on hieman karuhkon oloinen ja tilanne sijaitsee metsän rajassa. Kuvassa on koivun runko etukulmassa, mikä luo aina vahvan mielleyhtymän suomalaiseen luontoon. Kuva voisi olla metsän rajasta mistä päin Suomea vain.

Abstraktitaso (Jannika)

Ferdinand von Wrightin öljyvärimaalaukseen perustava Aku Ankan mainos pohjautuu klassiseen sommittelumalliin. Klassisessa sommittelumallissa keskiössä on kultainen leikkaus, joka on ollut käytössä jo Antiikin aikana. Kultainen leikkaus on yleisesti taiteissa käytetty sommittelutapa, joka on todettu miellyttävän katsojan silmää ja olevan hyvin käytetty luontoa kuvatessa. Tässä mainoksessa kultainen leikkaus toteutuu spiraalinomaisesti lähtien Iines Ankasta Hannu Ankan kautta Aku Ankkaan. Spiraali loppuu pakopisteeseen, joka sijaitsee Aku Ankan takana utuisessa suomaisemassa. Spiraalin kehälle on sijoitettu kaikki mainoksen olennaiset elementit eli Aku Ankasta tutut hahmot Iines, Hannu ja Aku.

Kuvassa liike on pysähtynyt ja tila on avara. Kuvaan tuo kuitenkin syvyyttä metsän laidassa seisova Iines Ankka. Värimaailmaltaan mainos mukailee hyvin alkuperäistä öljyvärimaalausta  keltaisen ja sinisen sävyillään. Kuvassa on kuitenkin korostettu kirkkaimmilla väreillä   hahmojen väritystä ja tekstiä Aku Ankka. Kuva on mitä luultavimmin toteutettu digitaalisesti sijoitettamalla alkuperäiseen maalaukseen Aku Ankka, Iines Ankka ja Hannu ja muokkaamalla ne kuvaan sopivaksi. 

                                     Ferdinand von Wright: Taistelevat metsot  (www.kuopio.edu.fi)

Kuvankäsittelyä

Opettelimme kuvankäsittelyä Photoshop Elements-ohjelmalla. Jokainen valitsi itsestään kuvan, josta loi itselleen alter egon, joita oli tarkoitus käyttää yhteisesti luodussa elokuvajulisteessa.

Alkutilanne oli tämä

Alkuperäinen kuva - Viivi

Alkuperäinen kuva - Jannika

Alkuperäinen kuva - Anna-Liina

Näistä kuvista lähdimme kukin tahoillamme mutta toisiamme tukien ja auttaen muokkaamaan itsellemme alter egoja. Olimme päättäneet tehdä kuvista elokuvajulisteen lännenelokuvatyyliin, joten stetsoni oli suosittu hakusana etsiessämme itsellemme asusteita internetin ihmeellisestä maailmasta.

Kukaan meistä ei ollut käyttänyt ohjelmaa aiemmin, mutta opimme melko nopeasti ja lopputunnista olimmekin jo aika taitavia ohjelman käytössä. Mitä enemmän ohjelmaa käytti, sitä enemmän löytyi uusia työkaluja ja mahdollisuuksia. Muutaman tunnin istumisen jälkeen alter egot alkoivat olla valmiit.

Alter ego - Jannika

Alter ego - Viivi

Alter ego - Anna-Liina

Nämä lännensankarit täytyi vielä yhdistää elokuvajulisteeseen, johon haimme mallia Googlen kuvahaun avulla. Päädyimme lainaamaan ja muokkaamaan Hyvät, pahat ja rumat -elokuvan julistetta, koska siinä oli juuri sopivasti kolme päähenkilöä ja heidän kasvokuvansa.

Lännenelokuvajuliste, pääosissa alter egot.

Valokuvasarja "Kevättä ilmassa"

Valokuvasarjaa pohtiessamme päädyimme aika yksimielisesti ajatukseen, että valokuville täytyy olla joku yhdistävä tekijä. Päätimme, että yläotsikko kaikille kuville olisi ajankohdan mukaisesti kevät. Ottamistamme valokuvista valikoitui alla oleva valokuvasarja "Kevättä ilmassa".

Objektiivinen

Objektiivinen - Viivi: Kevät tulee kohisten

Kuva on otettu Savonlinnan Pikku Kakkosen puiston rannalta järvelle päin. Kuvasta on nähtävissä, että kevät tulee ripeään: Laivat ovat ankkuroituneet laituriin, järvi on sula ja lämpimän sininen. Samalla joku uittaa laiturilla varpaitaan vedessä. Viesti kesän tulosta on ilmeinen: lämpimät kevätpäivät ovat saapuneet vieden jäät ja lumen mennessään. Kuvassa on vain vikana se, että horisontti on vinossa, johtuen kameran suuntaviivojen ja kuvaajan vinoudesta. Heitto ei kuitenkaan ole häiritsevän suuri.

Valo ja varjo 

Valo ja varjo - Viivi: Auringonsäteet luovat varjoja kallion epätasaiseen pintaan

Kuva valittiin edustamaan valoa ja varjoa (kuvaustavan valintaa) paristakin syystä. Koska kuva on hieman ylivalottunut, siinä näkyy, kuinka auringonsäteet lankeavat kuvan oikeasta reunasta heittäen varjon kallion epätasaisuuksiin. Tämän vuoksi siitä tulee konkreettisesti ilmi, kuinka valo ja varjo kulkevat käsi kädessä.  Kallio ei ole mistään kohtaan tasainen, jolloin se on kauttaaltaan pientä valon ja varjon leikkiä. Tämä taas luo pintaan elävyyttä ja tekstuuria.

Näkemyksellinen - tulkitseva

Näkemyksellinen/tulkitseva - Anna-Liina

Tämä kevättöihin valmistuva traktori on saanut keulaansa koristukseksi kaksi rusettia. Kuva ei ole lavastettu, vaan löysin sen tällaisena heinäladon edestä. Kuvaa voi tulkita monella tapaa. Onko maanviljelijä hellyyspuuskassaan halunnut koristaa muuten aika karun näköisen työkoneen ruseteilla vai onko kenties kyseessä feministimaanviljelijä, joka haluaa ajaa "tyttötraktorilla"? Jokainen voi tehdä oma tulkintansa.

Näkökulma

Näkökulma - Anna-Liina

Hiekkalaatikolta löytyneen pienen pienen kasvin alun näkökulmasta maailma näyttää melko erilaiselta. Selviytymismahdollisuudet ovat melko heikot kasvuolosuhteiden ollessa todella haastavat.

Hetken valinta

                                            Hetken valinta - Jannika: Kissan ja oravan kohtaaminen kotipihalla.

Intensiivisiä katseita vaihdetaan puolin ja toisin, kun orava huomaa saalistajan saapuneen hänen ruokailupaikalleen. Yläkuvakulmaa käyttämällä kuvassa ilmenee jännitettä, pelkoa ja intoa, joka voidaan aistia vain tässä hetkessä. Kuvasta voidaan myös huomata kevään merkkejä. Leuto, aurinkoinen kevätpäivä on tuonut turkin väriä vaihtavan oravan nauttimaan päivittäistä ateriaansa pihapiiriin. Kissallakaan ei ole kiire sisälle lämmittelemään, vaan lämmittävät auringonsäteet mahdollistavat pitkän ja hartaasti odotetun saalistamisen.

                             Luonnosta- löydetty

                 Luonnosta- löydetty - Jannika: Kristallinkirkas kevään merkki.

Keväisen auringonpaisteen kirkastama jääpuikko roikkuu katon reunalla. Lähikuvana alakulmasta otettu kuva on erittäin yksinkertainen, mutta pitää sisällään kevään varmat merkit: Kirkkaan auringonpaisteen ja sulavan jääpuikon.

Lavastettu kuva

Lavastettu - Viivi: Malja keväälle

Kuvaa varten on ruukussa kasvava muratti tuotu ulos jo vihertävälle nurmelle viinilasin kaveriksi. Aurinko heijastaa hienosti viinin punaisuutta lasin reunalle. Etualalla olevat lehdet tuovat tuntua, että kuva olisi otettu hieman "salaa" viininmaistelujen ja päivänpaistattelun lomassa. Kuvaan on haluttu tuoda tuntu kevään tuomasta ilosta ja lämpimän ulkoilman nautiskelusta.

Anna-Liinan pohdintaa media-osuudesta

Ensimmäiset ajatukset media-osuuden tehtäviä tarkastellesani olivat: o-ou. Mikä on fotogrammi? Miten tehdään animaatio? Miten käytetään kuvankäsittely-ohjelmaa? Uusia asioita tuntui olevan todella paljon ja oma taitotaso melko heikoilla. Jälleen kerran hyvä muistutus siitä, miltä peruskoululaisesta saattaa tuntua uuden asian edessä. Ja oppimaanhan ollaan yliopistoonkin tultu, joten eikun tulta päin!

Animaatio 

Ensimmäinen tehtävä oli animaation tekeminen. Vaikka tehtävä jännitti, siihen pääsi aika nopeasti kiinni ryhmän tuella ja avustuksella. Saimme esineen, jonka täytyi esiintyä animaatiossa, kameran ja statiivin (jota emme kuitenkaan käyttäneet). Käsikirjoitus lähti muodostumaan melko nopeasti ja pääsimmekin pian myös valokuvaamaan. Animaation tekeminen ei varsinaisesti ole hirveän haastaavaa, otetaan paljon kuvia ja liikutellaan esineitä todella vähän kerrallaan. Tämä osuus meiltä sujuikin aika hyvin. Seuraavaksi kuvat siirrettiin tietokoneelle ja ryhdyttiin valitsemaan animaatioon päätyviä kuvia. Vaikka juuri tätä vaihetta olin vähän pelännyt, ohjelman käyttö oli melko helppoa ja aika nopeasti meillä oli sujuvan näköinen animaatio kasassa. Myöhemmin lisäsimme siihen vielä musiikin, joka tukee tarinaa. 

Animaatio on melko helppo ja käyttökelpoinen työskentelytapa myös alakouluun. Nykyteknologialla saa melko hyvä laatuisia kuvia monillakin laitteilla. Oppilaiden kanssa rajaisin tehtävää jotenkin, että kuvia ei tule 1000, eikä animaatiosta puolen tunnin mittaista. Painottaisin myös hyvää  ja perusteellista suunnittelua. Kirjalliskuvallinen- tai vähintään kuvakäsikirjoitus täytyisi olla olemassa ennen kuvien ottamista. 

Kuvankäsittely

Tämä osuus tuntui aluksi myös todella haastavalta. Miten saada aikaan valmis työ osaamatta yhtään käyttää ohjelmaa, jolla työ pitäisi tehdä? Jos olisin todellinen perfektionisti hermostuisin täysin, sillä haluaisin tehdä mahdollisimman hyvää ja tarkkaa työtä, mutta joudun alisuorittamaan, koska välineet joilla työtä teen eivät ole hallinnassani. Onneksi en ole todellinen perfektionisti ja pystyin toimimaan tässä melko haastavassa tilanteessa.

Photoshop Elements-ohjelma ei perustoiminnoiltaan poikkea kovinkaan paljon muista tutuista tietokoneohjelmista, kuten Office-ohjelmista. Kun ohjelmaa on hetken aikaa  käyttänyt ja kantapään kautta kokeillut, alkaa työskentely sujua. Voisin kuvitella, että  kuvankäsittely olisi oppilaista hauskaa ja opettavaistakin. Niin monet kuvat, joita näemme joka päivä lehtien sivuilla, netissä, televisiossa ja älypuhelimissa ovat joillain tapaa muokattuja. Värejä voidaan parantaa, hampaita valkaista, reisiä tai vyötäröitä kaventaa ja niin edes päin. Kuvankäsittely voisi siis parhaimmillaan opettaa mediakriittisyyttä ja kuva-analyysia käytännön kautta. 

Fotogrammi ja valokuvaus

Fotogrammi oli minulle sana uusi. Oli siis pakko googlettaa. Pimiöön meneminen jännitti, koska en ihan tarkkaan ymmärtänyt mitä siellä tapahtuu. Onneksi ohjeistus oli hyvää ja selkeää. Valokuvan kehittämisen kriittiset pisteet tulivat hyvin esille. Näitä asioita painottaisin myös oppilaille ja loisin selkeät säännöt miten pimiössä toimitaan. Tärkeää on pitää valokuvapaperi pois valosta, ettei paperi valotu ja muutu näin käyttökelvottomaksi. Myös nesteiden kanssa täytyy olla tarkkana, etteivät nesteet mene sekaisin keskenään ja muutu käyttökelvottomiksi. 

Fotogrammi on tekniikkana alakouluun mielenkiintoinen, sillä valokuvan ottaminen on nykyajan laitteilla liiankin helppoa. Oppilaat tuskin tulevat ajatelleeksi, että aina ei ole ollut näin. Tekniikka on myös hyvin monipuolinen. Fotogrammeja tehdessä täytyy ensin pohtia sitä mitä esineitä voi käyttää ja miten ne reagoivat valon kanssa. Sen jälkeen voidaan pohtia sommittelua ja erilaisia käsitteitä, joita mekin yritimme omissa valokuvissamme toteuttaa. Haastavaa koulussa on luoda fotogrammien tekoon sopivat olosuhteet jos käytössä ei ole erillistä pimiöhuonetta. Luokan ikkunoita voidaan pimentää mustilla säkeillä ja hankkia jostain punaisen valon, mutta tämäkin toki onnistuu, jos opettaja panostaa valmisteluihin. 

Toisaalta koska valokuvan ottaminen on helppoa, voidaan sitä käyttää myös opetusmenetelmänä. Luulen, että miltei jokainen nykyajan lapsi osaa ottaa ja ottaakin valokuvia melkein joka päivä. Kuvia julkaistaan Facebookissa, Twitterissä ja Instagrammissa, niistä tykätään ja kivoja kuva-albumeja voidaan myös seurata. Eri asia onkin miten valokuvauksesta saadaan tehtyä oppimistilanne. Kyseessä on jälleen pysähtymisen ja katsomisen opettelua. Sen sijaan, että kuva räpäsäistään huolimattomasti, voidaan miettiä rajausta, sommittelua, tarkennusta, valoa ja varjoa. Kuva-analyysin tavoin voidaan huomio kiinniittää siihen, mitä kuvalla on tarkoitus kertoa. Onko se esimerkiksi puhtaasti informatiivinen vai tulkinnallinen?

Seuraavat kuvat ovat jääneet valokuva- ja fotogrammisarjojen ulkopuolelle, mutta ovat minusta onnistuneita vaikkeivät sopineetkaan sarjoihin.

Luonnosta löydetty (metsäkauriin rintakehä) - Anna-Liina

Fotogrammikokeilu - Anna-Liina

Kuva-analyysi

Kuten jo aiemmin mainitsin ympärillämme on jatkuavasti suuri määrä erilaisia kuvia. Liikkuvaa kuvaa, mainoskuvaa, uutiskuvaa, huumorikuvaa ja ties mitä. Pysähtyminen kuvan ääreen ja sen analysoiminen voi parhaimmillaan opettaa oppilaille paljonkin. Helppo osa on luetella kaikki mitä kuvassa näkyy päällepäin, mutta haastavampaa on lähteä miettimään mikä merkitys tai merkityksiä kuvalla on. Miksi se on otette, mitä se yrittää viestittää, voiko siitä tehdä erilaisia tulkintoja? 

Mediassa on yllättävän paljon "älykkäitä kuvia". Otetaan esimerkiksi Pertti Jaarlan piirtämä Fingerpori-sarjakuva, jossa Jaarla vääntelee älykkäästi sanoja, kuvia ja (historiallisikin) tilanteita antaten niille uuden humoristisen merkityksen. Kuvaa ei välttämättä ymmärrä jos ei pysähdy miettimään tai ymmärrä sen todellista viestiä. Näin käy esimerkiksi alla olevassa sarjakuvassa, jos ei tiedä mihin Puhdistus viittaa. 

Fingerpori 1.3. 2013 (Lähde: hs.fi)

Kuva-analyysiä voi intgeroida miltei kaikkiin oppiaineisiin ja toteuttaa myös kuvataiteen eri osioiden sisällä kasvattaen oppilaita pikku hiljaa katsomaan kuvia.

Mediaa koulussa

Median opettaminen on hyvin tärkeä aihe peruskoulussa, sillä se on elämissämme läsnä enemmän kuin koskaan aiemmin. Ilman esimerkiksi mediakriittisyyttä olisimme aika pulassa kaiken informaatiotulvan keskellä. Luokanopettaja pystyy integroimaan mediakasvatusta kaikkiin oppiaineisiin, mutta tarkemmin siihen voidaan keskittyä kuvataiteen tunneilla. Aihe ei ole helppo, koska media on niin hallitseva ja monimuotoinen. Tärkeää olisi kuitenkin ensisijaisesti herättää oppilaiden vastuuntunto ja opettaa heitä käyttämään ja käyttäytymään median kanssa oikealla tavalla.  Jos osaamme käyttää mediaa oikein, se on voi olla meille suureksi hyödyksi, mutta jos käytämme sitä väärin, se voi toimia aseena meitä vastaan.

Jannikan ajatuksia media-osuudesta ja Metka-koulutuksesta

Itse odotin  kuvataidekasvatuksen media-osuutta kahdesta syystä. Ensinnäkin kaikki tehtävät, joita tarkoituksena oli tehdä, olivat minulle ennestään tuntemattomia. Toisekseen halusin ehdottomasti päästä oppimaan muun muassa animaation tekemistä ja fotogrammien valmistamista.  Uskon, että kuvataiteen opetuksessa median osuus on suuremmassa roolissa kuin aiemmin. Koulun tulee vastata  nykypäivän haasteisiin ja koen muun muassa digitaalisen kuvankäsittelyn ja valokuvauksen olevan juuri näitä. Mediaan liittyvien taitojen kehittäminen on myös samalla kasvatusta mediakriittisyyteen ja itseilmaisuun.

Olen käynyt peruskouluni sellaisessa koulussa, missä kuvataiteen tunnilla mediaa ei käsitelty juuri ollenkaan. En ole ikinä päässyt kokeilemaan fotogrammien tekemistä, kuvanmuokkausta tai animaation kuvaamista koulussa. Koen tämän ikävänä asiana, sillä tietotaitoni  median suhteen on osakseen tämän vuoksi alkutekijöissä. Toisaalta koen myös, että juuri tämä media-osuus on antanut minulle opettajana kaikista eniten. Juuri sen vuoksi, että olen oppinut niin paljon uutta ja ihmeellistä median käyttämisestä alakoulussa.

Ensimmäinen tehtävämme oli suunnitella ja kuvata animaatio. Yllätyin kuinka yksinkertaista se loppujen lopuksi onkaan. Opin, että sovellettuna animaatiota voi käyttää myös pienten oppilaiden kanssa. Animaatiossa on kuitenkin tärkeää muistaa sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Kun animaation kulusta tekee tarkan suunnitelman, on itse kuvaamisprosessi paljon helpompaa. Animaation tekemisessä ei kannata ensimmäisille kerroilla tavoitella kuuta taivaalta. Kuvia nimittäin joutuu ottamaan  useita jopa yhtä sekuntia kohtaan! Animaatiosta voi tehdä hyvin persoonallisen ja omaa luovuutta on jopa suotavaakin käyttää. Otosten pituudella, kuvakulmalla ja musiikilla voi saada ihmeitä aikaan. Animaation tekeminen oli minulle siis positiivinen yllätys ja haluan ehdottomasti päästä kokeilemaan tämänkaltaista projektia myös oppilaiden kanssa.

Kuvankäsittely sen sijaan oli minulle hieman tutumpaa, muttei helppoa sekään. Yläkouluaikoina olen vapaa-ajalla käyttänyt kuvankäsittelyohjelmaa, mutta täytynee myöntää taitojen ruostuneen melkoisesti niistä ajoista. Tehtävänanto oli mielestäni hauska ja se antoi paljon vapauksia oman kuvan muokkaamiseen. Ei olisi mielestäni hassumpi idea toteuttaa kuvanmuokkauksen avulla luokasta uusi luokkakuva  tietyllä teemalla höystettynä luokan yhteisiin tiloihin!

Kolmannella kerralla vuorossa oli fotogrammien tekemistä pimiössä. Aluksi olin täysin hukassa, mitä tehdään ja miten. Paikkana pimiö oli minulle täysin uusi, samoin tehtävä, joka oli tarkoitus siellä suorittaa. Pienten vaikeuksien kautta fotogrammien tekeminen alkoi luonnistua ja yllätyin kuinka hienoja fotogrammeja osasta malleistani syntyi. Tärkeimpinä oppimiskokemuksina fotogrammien tekemisessä oli ymmärrys valotusajan merkityksestä, itse fotogrammien luomisprosessi ja esineiden valinnan merkityksestä lopputulokseen. Oppilaille fotogrammien tekemisessä valon merkitys kuvan piirtämiseen on mielestäni tärkeimpiä oppimiskokemuksia. Tämän ymmärrys tuo kokonaiskuvaa valokuvaamiseen.

Huomioon otettavia seikkoja fotogrammien tekemisessä (itse kantapään kautta opittuja):

 Kun haluat taustasta eri sävyisen (tumma-vaalea) voit käyttää yksinkertaista A4- paperia kuvan eri kohtien peittämiseen. Tällä tavalla valotusaika eri kohdissa kuvaa on eri ja eri sävyjä syntyy. Itse kokeilin tätä tekniikkaa, mutta osaan fotogrammeista  jäi rajat keskellä paperia siirrettäessä. Tulee siis olla tarkkana, kun siirtää paperia fotogrammia valottaessa.

Esineet tulee asetella tarkasti valokuvapaperin päälle. Tässä fotogrammissa kolikot ovat jääneet hieman liian reunaan, jolloin ne näkyvät hassusti vain osittain.

Fotogrammeja tehdessä tulee ottaa huomioon käytettävän esineet.  Jos esineissä on esimerkiksi sileän lasipinnan lisäksi kuviointi, hintalappu tai logo, näkyy se myös fotogrammissa. Vasemmalla näkyvässä fotogrammissa Iittalan kynttilälyhdyssä näkyy mustana neliönä logo, jonka ei uskonut kuvaan päätyvän.                                                

Ryhmän kanssa päätimme jakaa valokuvaustehtävän niin, että kaikille arvottiin tietyt aiheet. Minulle aiheeksi valikoitui löydetty – luonto ja hetken valinta.  Teemaksi sovimme kevään ja nämä mielessäni tartuin kameraan ja lähdin pihapiiriin tarkkailemaan luontoa ja etsimään sopivia kuvauskohteita. Koska kuvausajankohtani oli pääsiäisen aikoihin, oli lunta oli runsaasti. Tämä mahdollisti monia hienoja kuvauskohteita kirkkaista hangista ja sulavista jääpuikoista katon reunamilla. Näistä otoksista yksi päätyinkin kuvasarjaan nimellä löydetty – luonto.  Kuin tilauksesta tarttui samalta kuvauskerralla kuva myös toiseen aiheeseen, hetken valintaan. Kissaamme kohtasi oravan lintujen ruokintapensaan vieressä. Intensiiviset katseet puoleen ja toiseen päätyivät yhteen valokuvaan ja näin toinen kuva oli valittu. En juurikaan itse harrasta valokuvausta ja kameraa tulee käytettyä lähinna lomamatkoilla. Koin kuvaustehtävän opettavan minulle paljon kuvaamisesta ja antamista vaihtoehdoista.

Vaihtoehtoina olleita kuvia omaan valokuvausaiheeseen liittyen

                                                                    Hetken valinta

                                                                        Hetken valinta

Luonnosta- Löydetty

Kuva-analyysin tekeminen oli tehtävistä kaikista tutuin.  Peruskoulussa ja lukiossa tehtiin kuva-analyysejä sekä kuvataiteessa että äidinkielessä. Itse pidän tämänkaltaisista tehtävistä. Niiden avulla myös oppilaat pääsevät teoksen tai kuvan sisälle paremmin ja voivat käyttää omaa luovuuttaan ja ajatteluaan kuvan tulkinnassa. Itselleni mainoksen kolmitasoisesta kieliopista päätyi abstraktitason käsittely ja tulkinta. Esimerkit auttoivat tulkinnassa ja oli mielenkiintoista huomata, mitä kaikkea mainoksen takaa löytyy.

Metka-koulutus oli rehellisesti sanottuna minulle aikamoinen pettymys. Odotukseni pajatyöskentelyn ja luentojen osalta olivat melko korkealla, koska olihan kyseessä valtakunnallisesti mediakasvatukseen perehtynyt järjestö. Luennoista tarinan kirjoittamiseen perehtynyt  osio oli mielestäni kiinnostunut ja myös uutta tietoa antava. Sen sijaan pajatyöskentelystä en kokenut saavani mitään uutta, johtuen ehkä itse toiminnan vähyydestä lehti- ja elokuvapajassa.