Viivin pohdiskelua media-osiosta

Media osuus tuntui jo ennen osion alkamista todella mielenkiintoiselta. Tehtävät vaikuttivat kiinnostavilta ja monipuolisilta, joten niitä oli mukava lähteä työstämään, varsinkin kun ryhmän kokonaisuus vaikutti jo aluksi toimivalta - mitä se loppun lopuksi olikin!

Animaatio
Animaation tekeminen oli hauskaa ja helppoakin jopa. Siinä kuitenkin huomasi, kuinka nopeasti siitäkin saa monimutkaisen prosessin: enemmän kuvia sekuntiin, pienempi liike hahmoihin, enemmän kuvattavia hahmoja... Tehtävä kuitenkin antoi ajatuksia siitä, kuinka yllättävänkin helppoa animaation tekeminen luokassa oppilaiden, erityisesti jo hieman vanhempien, kanssa voisi olla. Työskentely ei loppujen lopuksi vaadi kuin kameran, kärsivällisyyttä ja luovuutta. Yksinkertaisuudessaan työskentely on hauskaa.

Kuvankäsittely
Kuvankäsittely osoittautui pohjattomaksi aarrearkuksi - tai suoksi, jos siitä sen teki. Yllättävän pienillä ja helpoilla asioilla voi muokata kuvan aivan erilaiseksi tai lisätä siihen pieniä katseenkiinnittäjiä tai kiinnostuksen lisääjiä. Vaikka hermo meinasi palaa useampaankin otteeseen, kun ohjelma ei tuntunut tekevän sitä mitä halusi tai ei vain yksinkertaisesti osannut käyttää sitä, antoi tuo tunti silti todella paljon. Oppilaat olisivat varmasti innoissaan ajatuksesta, että saavat muokata juuri itsestään sellaisen kuin haluaa ja sellaiseen ympäristöön kuin haluaa. Vain luovuus on rajana (ja kuvan käyttö - oikeudet...)

Toisaalta kuvankäsittely-tehtävä herätti myös hieman huolta. On pelottavaa ajatella, kuinka helposti kuvia voi muokata tai rajata halutunlaisiksi. Tässä onkin äärimmäisen hyvä paikka käydä oppilaiden kanssa kriittisen ajattelun tärkeyttä läpi. Mainos- ja lehtikuvat ovat aseteltu, rajattu tai muokattu siten, että ne tuottavat tietynlaisia mielikuvia ihmisille. Yhtä lailla videoissa voidaan tehdä samaa. Jokin asia on helppo ottaa irti asiayhteydestään ja liittää muualle, luoden ulkopuolisille aivan vääränlaisen kuvan asian laidasta. Kun sähköinen media vaan kasvattaa asemaansa ihmisten elämässä päivä päivältä enemmän, on tämänkaltainen kriittisyys enemmän kuin tarpeen. Yhdessä äidinkielen lähdekriittisyyden ja tulkitsemisen oppimisen kanssa, voi oppilaille antaa hyvän pohjan tutkia uutisia, videoita, mainoksia ja kuvia objektiisivisesti ja kriittisesti. Asian tärkeyttä ei voi ylikorostaa.

Tämän tyyliseen kriittisyyden oppimiseen juuri tuo kuva-analyysi tehtävä sellaisenaan on oppilaille onnen omiaan tutkimaan kuvia monelta kantilta. Kun kuvasta etsitään keinoja, joilla vaikutetaan ihmisiin, voi asiat sisäistyä paremmin. Kuva ei ole vain sitä, mitä siinä näkyy konkreettisesti, vaan se on myös sitä, mitä se herättää katsojassa ja millä keinoin. Varsinkin konnotaatiot ovat tärkeä havaita kuvasta, vaikka ne voivatkin olla erilaisia eri ihmisillä. Tämä oli mielestäni hyvä tehtävä muistuttamaan meitäkin kaikista näistä asioista.

Fotogrammi
Fotogrammi oli mielestäni mukavin osion tehtävistä. Oli vaikea hahmottaa, millaisia kuvia saa aikaiseksi, millainen valotusaika on hyvä, kuinka esineet läpäisee valoa... Positiivisesti yllätyin siitä, kuinka nopeasti näitä asioita kuitenkin oppi. Myös kuvan kehittäminen oli mielenkiintoista. Itse olen todella kiinnostunut valokuvaamisesta, joten tämä tehtävä oli siitäkin syystä lähellä sydäntäni. Tarkoituksenani onkin tehdä kesän aikana solarigrafia: Perheelläni on talo maalla aurinkoisella paikalla, joten ajattelin vielä laatikon sinne kesän ajaksi. Mielenkiinnolla odotan, onnistunko yrityksessäni ja jos onnistun, niin millainen on lopputulos. Kuvat joita olen solarigrafiasta nähnyt, on todella hienoja ja niissä on hienosti nähtävissä auringon kierto ja jopa vuodenajat, jos laatikko on ollut samassa paikassa vuoden päivät. Tämäkin voisi olla hauska kokeilla lasten kanssa: Laittaa laatikoita syksyllä eri paikkoihin oppilaiden kanssa ja kevään tullen katsoa, mitä vuoden mittaan onkaan taltioitunut. Hyvä sivusto: http://solarigrafia.blogspot.fi/2008/05/solarigrafiamenetelm.html

Tavoitteena liikkeen kuvaus: putoavat korut

Valotus kokeilu

Valokuvaus
Kuten mainitsinkin, on valokuvaaminen lähellä sydäntäni, varsinkin luontokuvaus. Se on pakopaikkani stressistä ja muusta ympärillä pyöristävästä: luonnon kauneus ja läsnäolo rauhoittaa. Kun aurinkoinen päivä sattui kohdalle, olisin lähtenyt ilman tehtävääkin kameran kanssa kävelylle lähirannalle Olavinlinnan läheisyyteen. Tällä kertaa kuitenkin pidin itseni valppaana objektiivisen kuvan ja valon ja varjon -teemojen kannalta. Sain monia hyviä kuvia erityisesti valosta ja varjosta sillä kertaa mutta myös objektiivisia kuvia, sillä ihmisiä oli todella paljon liikenteessä ihanan sään ansionsa. Yleensä kuvailen ja pidän silmäni auki minkä tahansa hyvän ja mielenkiintoisen asetelman varalta. Kun kuvauksella oli erilainen tavoite, tuntui kuvausprosessikin erilaiselta. Tietyllä tapaa piti olla valppaampi, kun taas toisaalta kuvan ottaminen oli helpompaa. Valokuvaamiseen liittyy paljolti tulkinnallisuus ja kunkin ihmisen omiin kokemuksiin ja tunteisiin pohjautuvat tulkinnat. Kuvasta, josta jollekin tulee mieleen lämpimät kesäyöt ulkona, voi toiselle tulla mieleen kylmät talvipäivät sisällä vilttiin kääriytyneenä. Kuva oli joka tapauksessa itselleni mieleinen.

Valo ja varjo - kuutamo ja yöpilvet. Koska kuvauslaitteet eivät olleet mitkään parhaat, kuvassa on epätarkkuutta

Valo ja varjo - Aurinko luo omanlaisensa tunnelman tuoden oksista silmut esiin

Tässä kuvassa valo liukuu varjoksi kulkien alaspäin puun runkoa

Vaihtoehto objektiiviseksi kuvaksi. Puhtaasti kuvaajan laiskuuden vuoksi vinossa

Hieman ylivalottunut kuva, jossa valon ja varjon avulla näkyy mm. hämähäkin seitit

Jykevä puu luo jykevän varjon

Tämä kuva käy sekä objektiisiveksi että valo ja varjo -teeman alle. Objektiivinen siitä syystä, että siinä näkyy Savonlinnan maisemaa vailla suurempaa sanomaa, valoon ja varjoon puun varjon ja auringon vuoksi

Mahdollinen objektiivinen kuva - jälleen. Taltiointi Aurinkoisesta kevätpäivästä, veneetkin lekottelevat rannalla odottamassa vesille laskua

Lavastettu - Kuvassa näkyy lavastuksen esineet

Hieman samantyylinen kuin kuvasarjaan valittu lavastettu kuva. Tästä on muotoutunut oma lempparini

Kuvavaihtoehdot olivat kovin erityylisiä, vaikka otettukin samoista esineistä

Valokuvaus voi olla oppilaille todella mielenkiintoista. Erilaisille kuvilla saa hyvin motivoitua oppilaita. Metkan koulutuksessa näkikin, kuinka oppilaat kameran kanssa saavat aikaiseksi vaikka ja mitä. Lapsi ei mieti liikoja asetelmia, vaan ottaa kuvan siitä, mikä sattuu näyttämään siltä, että siitä voisi ottaa kuvan. Lisäksi lapset keksivät aivan erilaisia ratkaisuja aina kuvakulmasta ja asettelusta lähtien. Lapsille on mielestäni hyvää antaa sellainen tehtävänanto valokuvaukseen, mikä ei rajaa liikaa lapsen mielikuvitusta ja kuvausmahdollisuuksia.

Kenties oppilaillekin kaikkein opettavaisinta oppia valtavasta meitä ympäröivästä ja meihin suuresti vaikuttavasta mediasta on juuri tehdä sitä. Oppilas pääsee itse kokeilun kautta näkemään, mitä keinot ovat, mitä ne vaativat ja milla tavoin asioita, näkökulmia ja mielleyhtymiä voi muokata haluamakseen. Media voi pahimmillaan olla aivopesua ja parhaimmillaan jopa omanlaistaan taidetta. Oppilaiden on hyvä oppia tunnistamaan, milloin media on mitäkin.

Metka
Metkan koulutus oli suoraan sanottuna pienoinen pettymys. Luennot olivat erinomaisia ja antoivat paljon ajateltavaa itse kullekin niin ilmaisun kuin median tehtävien saralla. Työpajatkin olivat kohtuu hyviä, vaikkei niitä työpajoiksi voi oikein sanoa. Odotin, että pääsemme itse tekemään tai kokeilemaan jotakin eikä vain seuraamaan, kun ohjaajat luennonomaisesti kertoo asioista. Hyvää oli se, että ohjaajat esittelivät konkreettista valokuvaus-projektia, jonka olivat toteuttaneet monenkin luokan kanssa. Se antoi hieman ideaa siitä, kuinka oppilaat saa innostumaan aiheesta. Annetut opit olivat kuitenkin todella vähäisiä ja sellaisia, jotka maalaisjärjellä voi ajatella. Hyvää oli kuitenkin se, että jo niillä opeilla pääsee valokuvauksessa pitkälle.