Ensimmäiset ajatukset media-osuuden tehtäviä tarkastellesani olivat: o-ou. Mikä on fotogrammi? Miten tehdään animaatio? Miten käytetään kuvankäsittely-ohjelmaa? Uusia asioita tuntui olevan todella paljon ja oma taitotaso melko heikoilla. Jälleen kerran hyvä muistutus siitä, miltä peruskoululaisesta saattaa tuntua uuden asian edessä. Ja oppimaanhan ollaan yliopistoonkin tultu, joten eikun tulta päin!
Animaatio
Ensimmäinen tehtävä oli animaation tekeminen. Vaikka tehtävä jännitti, siihen pääsi aika nopeasti kiinni ryhmän tuella ja avustuksella. Saimme esineen, jonka täytyi esiintyä animaatiossa, kameran ja statiivin (jota emme kuitenkaan käyttäneet). Käsikirjoitus lähti muodostumaan melko nopeasti ja pääsimmekin pian myös valokuvaamaan. Animaation tekeminen ei varsinaisesti ole hirveän haastaavaa, otetaan paljon kuvia ja liikutellaan esineitä todella vähän kerrallaan. Tämä osuus meiltä sujuikin aika hyvin. Seuraavaksi kuvat siirrettiin tietokoneelle ja ryhdyttiin valitsemaan animaatioon päätyviä kuvia. Vaikka juuri tätä vaihetta olin vähän pelännyt, ohjelman käyttö oli melko helppoa ja aika nopeasti meillä oli sujuvan näköinen animaatio kasassa. Myöhemmin lisäsimme siihen vielä musiikin, joka tukee tarinaa.
Animaatio on melko helppo ja käyttökelpoinen työskentelytapa myös alakouluun. Nykyteknologialla saa melko hyvä laatuisia kuvia monillakin laitteilla. Oppilaiden kanssa rajaisin tehtävää jotenkin, että kuvia ei tule 1000, eikä animaatiosta puolen tunnin mittaista. Painottaisin myös hyvää ja perusteellista suunnittelua. Kirjalliskuvallinen- tai vähintään kuvakäsikirjoitus täytyisi olla olemassa ennen kuvien ottamista.
Kuvankäsittely
Tämä osuus tuntui aluksi myös todella haastavalta. Miten saada aikaan valmis työ osaamatta yhtään käyttää ohjelmaa, jolla työ pitäisi tehdä? Jos olisin todellinen perfektionisti hermostuisin täysin, sillä haluaisin tehdä mahdollisimman hyvää ja tarkkaa työtä, mutta joudun alisuorittamaan, koska välineet joilla työtä teen eivät ole hallinnassani. Onneksi en ole todellinen perfektionisti ja pystyin toimimaan tässä melko haastavassa tilanteessa.
Photoshop Elements-ohjelma ei perustoiminnoiltaan poikkea kovinkaan paljon muista tutuista tietokoneohjelmista, kuten Office-ohjelmista. Kun ohjelmaa on hetken aikaa käyttänyt ja kantapään kautta kokeillut, alkaa työskentely sujua. Voisin kuvitella, että kuvankäsittely olisi oppilaista hauskaa ja opettavaistakin. Niin monet kuvat, joita näemme joka päivä lehtien sivuilla, netissä, televisiossa ja älypuhelimissa ovat joillain tapaa muokattuja. Värejä voidaan parantaa, hampaita valkaista, reisiä tai vyötäröitä kaventaa ja niin edes päin. Kuvankäsittely voisi siis parhaimmillaan opettaa mediakriittisyyttä ja kuva-analyysia käytännön kautta.
Fotogrammi ja valokuvaus
Fotogrammi oli minulle sana uusi. Oli siis pakko googlettaa. Pimiöön meneminen jännitti, koska en ihan tarkkaan ymmärtänyt mitä siellä tapahtuu. Onneksi ohjeistus oli hyvää ja selkeää. Valokuvan kehittämisen kriittiset pisteet tulivat hyvin esille. Näitä asioita painottaisin myös oppilaille ja loisin selkeät säännöt miten pimiössä toimitaan. Tärkeää on pitää valokuvapaperi pois valosta, ettei paperi valotu ja muutu näin käyttökelvottomaksi. Myös nesteiden kanssa täytyy olla tarkkana, etteivät nesteet mene sekaisin keskenään ja muutu käyttökelvottomiksi.
Fotogrammi on tekniikkana alakouluun mielenkiintoinen, sillä valokuvan ottaminen on nykyajan laitteilla liiankin helppoa. Oppilaat tuskin tulevat ajatelleeksi, että aina ei ole ollut näin. Tekniikka on myös hyvin monipuolinen. Fotogrammeja tehdessä täytyy ensin pohtia sitä mitä esineitä voi käyttää ja miten ne reagoivat valon kanssa. Sen jälkeen voidaan pohtia sommittelua ja erilaisia käsitteitä, joita mekin yritimme omissa valokuvissamme toteuttaa. Haastavaa koulussa on luoda fotogrammien tekoon sopivat olosuhteet jos käytössä ei ole erillistä pimiöhuonetta. Luokan ikkunoita voidaan pimentää mustilla säkeillä ja hankkia jostain punaisen valon, mutta tämäkin toki onnistuu, jos opettaja panostaa valmisteluihin.
Toisaalta koska valokuvan ottaminen on helppoa, voidaan sitä käyttää myös opetusmenetelmänä. Luulen, että miltei jokainen nykyajan lapsi osaa ottaa ja ottaakin valokuvia melkein joka päivä. Kuvia julkaistaan Facebookissa, Twitterissä ja Instagrammissa, niistä tykätään ja kivoja kuva-albumeja voidaan myös seurata. Eri asia onkin miten valokuvauksesta saadaan tehtyä oppimistilanne. Kyseessä on jälleen pysähtymisen ja katsomisen opettelua. Sen sijaan, että kuva räpäsäistään huolimattomasti, voidaan miettiä rajausta, sommittelua, tarkennusta, valoa ja varjoa. Kuva-analyysin tavoin voidaan huomio kiinniittää siihen, mitä kuvalla on tarkoitus kertoa. Onko se esimerkiksi puhtaasti informatiivinen vai tulkinnallinen?
Seuraavat kuvat ovat jääneet valokuva- ja fotogrammisarjojen ulkopuolelle, mutta ovat minusta onnistuneita vaikkeivät sopineetkaan sarjoihin.
 |
| Luonnosta löydetty (metsäkauriin rintakehä) - Anna-Liina |
 |
| Fotogrammikokeilu - Anna-Liina |
Kuva-analyysi
Kuten jo aiemmin mainitsin ympärillämme on jatkuavasti suuri määrä erilaisia kuvia. Liikkuvaa kuvaa, mainoskuvaa, uutiskuvaa, huumorikuvaa ja ties mitä. Pysähtyminen kuvan ääreen ja sen analysoiminen voi parhaimmillaan opettaa oppilaille paljonkin. Helppo osa on luetella kaikki mitä kuvassa näkyy päällepäin, mutta haastavampaa on lähteä miettimään mikä merkitys tai merkityksiä kuvalla on. Miksi se on otette, mitä se yrittää viestittää, voiko siitä tehdä erilaisia tulkintoja?
Mediassa on yllättävän paljon "älykkäitä kuvia". Otetaan esimerkiksi Pertti Jaarlan piirtämä Fingerpori-sarjakuva, jossa Jaarla vääntelee älykkäästi sanoja, kuvia ja (historiallisikin) tilanteita antaten niille uuden humoristisen merkityksen. Kuvaa ei välttämättä ymmärrä jos ei pysähdy miettimään tai ymmärrä sen todellista viestiä. Näin käy esimerkiksi alla olevassa sarjakuvassa, jos ei tiedä mihin Puhdistus viittaa.
 |
| Fingerpori 1.3. 2013 (Lähde: hs.fi) |
Kuva-analyysiä voi intgeroida miltei kaikkiin oppiaineisiin ja toteuttaa myös kuvataiteen eri osioiden sisällä kasvattaen oppilaita pikku hiljaa katsomaan kuvia.
Mediaa koulussa
Median opettaminen on hyvin tärkeä aihe peruskoulussa, sillä se on elämissämme läsnä enemmän kuin koskaan aiemmin. Ilman esimerkiksi mediakriittisyyttä olisimme aika pulassa kaiken informaatiotulvan keskellä. Luokanopettaja pystyy integroimaan mediakasvatusta kaikkiin oppiaineisiin, mutta tarkemmin siihen voidaan keskittyä kuvataiteen tunneilla. Aihe ei ole helppo, koska media on niin hallitseva ja monimuotoinen. Tärkeää olisi kuitenkin ensisijaisesti herättää oppilaiden vastuuntunto ja opettaa heitä käyttämään ja käyttäytymään median kanssa oikealla tavalla. Jos osaamme käyttää mediaa oikein, se on voi olla meille suureksi hyödyksi, mutta jos käytämme sitä väärin, se voi toimia aseena meitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti