Fotogrammisarja "Arkista valokuvaustaidetta"

Fotogrammin tekemiseen tarvitaan valokuvapaperia, valotettavia esineitä, valotuslaite, pimiö, jossa punavalo, kuvan kehittämiseen tarvittavat nesteet sekä kello, josta katsoa kehitysvaiheessa aikaa. Valokuvapaperia on monenlaista, kiiltäväpintaisia, mattapintaisia... Kiiltäväpintainen osoittautui siitä hyväksi, että siitä näkee helposti, kumpi on valotettava puoli. Tästä huolimatta ei aina tahtonut osua oikeaan, vaan myös väärää puolta tuli valottaneeksi. Koska epäonnistuminen ja kokeilun tarve on huomattavaa fotogrammin teossa, on valokuvapapereita hyvä olla reilusti varattuna. Valotettaviksi esineiksi taas käy lähes mitä vain. Koruja, arkipäivän välineitä, lehtiä, kuvioitua paperia... Ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat tälle.

Pimiössä on hyvä olla tarpeeksi tilaa niin kuvien kehittämiselle kuin tekemiselle. Sen tulee olla työskentelyn aikana pimeä, ainoana valona punavalon tarjoama valo. Vasta kehittämisen jälkeen kuvat sietävät muutakin valoa. Valokuvapaperit on hyvä säilyttää moninkertaisesti pakattuna jossakin laatikostossa, jotta varmistutaan, ettei valo pääse tekemään tepposiaan esimerkiksi pimiöön tultaessa tai sieltä poistuessa. Olennainen väline pimiössä on valotuslaite. Näitä laitteita on monenlaisia, mutta periaate on sama: Laite valottaa kuvaa säädetyn sekuntimäärän verran. Valovoima laitteissa vaihtelee kovastikin, eikä oikeaa sekuntimäärää valotukseen löydä kuin kokeilemalla. Valotuslaitteessa on oltava punasuodatin, jotta valokuvapaperin osaa asettaa oikealle kohdalle lampun alle. Tässä vaiheessa jatkuva valo on päällä. Kun valokuvapaperi on oikeassa kohdassa ja esineet aseteltu sen päälle, laitetaan jatkuva valo laitteesta pois. Tämän jälkeen punasuodatin siirretään sivuun ja kuvaa valotetaan haluttu aika, esim. 5 sekuntia. Ajan pituus riippuu hyvin paljon esineiden materiaalista ja itse laitteesta.

Kuvien kehittämiseen tarvitaan neljä erillistä allasta: kehitteelle, keskeytteelle, kiinnitteelle ja vedelle. Ensimmäisessä, eli kehitteessä, valotettu kuva kehittyy valokuvapaperille, eli paperi lähtee tummumaan. Tässä voi hieman pelailla vielä sen suhteen, millainen kuvasta tulee: kuvaa voi pitää vähemmän aikaa kehitteessä, jos se lähtee tummumaan tarpeettoman paljon tai sitä voi pitää nesteessä hieman kauemmin, jos se uhkaa jäädä turhan vaaleaksi. Kaikkea ei kuitenkaan voi pelastaa enää tässä vaiheessa, jos valotus on mennyt kokonaan pieleen. Keskeyte keskeyttää kehittymisen eli kuvan tummumisen. Kiinnite kiinnittää kuvan valokuvapaperille siten, että se sietää päivänvaloa. Viimeiseksi kuva huuhdellaan noin kädenlämpöisessä vedessä. Huuhdellut kuvat laitetaan kuivumaan pyykipojilla narulle tai nojalleen pystyyn jollekin tasolle. Tärkeää on, etteivät kuvat osu toisiinsa, sillä jos kuvat kuivuvat toisiinsa kiinni, repivät ne toisistaan pintaa irti otettaessa.

Kehittämisessä on hyvä huomioida monia seikkoja. Tärkeää on, että nesteet pääsisivät sekoittumaan keskenään mahdollisimman vähän. Nesteiden puhtautta edistää se, että niiden sekoittamiseen, mittaamiseen yms. käsittelyyn käytetään aina omia välineitä. Toisin sanoen, kullekin nesteelle on oltava omat mittalasit, suppilot sekä altaat. Samoin pyykkipoikien tai muiden klipsien, joilla kuvia siirretään altaasta toiseen, on hyvä olla kullakin altaalla omansa. Kuvia siirrettäessä altaasta toiseen valutetaan kuvista ylimääräinen neste siihen altaaseen, mistä se on nostettu. Vasta tämän jälkeen se siirretään seuraavaan. Näin nesteitä menee mahdollisimman vähän hukkaan ja taataan kuville parempi laatu.

Kehittämisessä on hyvä olla muistissa ajat siitä, kuinka kauan kussasin vaiheessa kuvat ovat nesteessä. Tässä vaiheessa on hyvä olla kello kaiken aikaa näkyvissä. Ajat eivät ole kiveen hakattuja, vaan ne vaihtelevat esimerkiksi liuoksien vahvuuden mukaan. Kun teimme fotogrammeja, ajat olivat seuraavat: Kehite 1 min., keskeyte 30 s, kiinnite 1 min ja huuhtelu vedellä 4 - 5 min. Luennolla käydyissä ohjeissa taas ajat olivat kehitteellee 1 min., keskeytteelle 1 min., kiinnitteelle 2 min. ja pesulle 3 min. Ajoista kannattaa ottaa selvää esimerkiksi pullojen kyljistä tai aiemmin tehneiltä henkilöiltä. Huuhtomisen aika ei ole niin nökö nuukaa, kuvat saavat olla vedessä pitempääkin. Huuhteluvaiheen vettä on hyvä vaihtaa tuoreempaan ja puhtaampaan useamminkin.

Työskentelyn tulokset

Fotogrammi-tehtävässä oli tarkoitus tutkia seuraavia käsitteitä: läpinäkyvyys, rytmi, tasapaino, jännite, välimatka, liike ja tiheys / struktuuri. 

Valotettavat esineet olivat sattumoisin arjen esineitä, jotka fotogrammeissa muuntautuivat taidekuviksi. Sarja sain näin nimekseen "Arkista valokuvaustaidetta".

Läpinäkyvyys

Tässä kuvassa läpinäkyvyys on saatu aikaan valitsemalla valotettaviksi esineiksi lehtiä, jotka läpäisevät valoa hyvin. Tarpeeksi pitkällä valotusajalla osa lehdistä on päästänyt valoa niin hyvin läpi, että niiden lehtien suonet ovat tulleet esiin. 

Läpinäkyvyys - Anna-Liina

Rytmi

Rytmi saadaan aikaan tietynlaisella toistolla. Tässä kuvassa rytmiä luovat ristiin menevät puikot ruutukuvioineen.

Rytmi - Anna-Liina

Tasapaino

Tasapainoisessa kuviossa ei ole jännitteitä mihinkään suuntaan. Kuvan esineet ovat linjassa, välimatkat ovat kutakuinkin samat joka suuntaan. Tässä kuvassa mielikuvan tasapainosta luo esineiden yhtenevä, pyöreä muoto sekä keskellä suurin ympyrä ja sen sivuilla samalla tavalla olevat, samankokoiset pienemmät ympyrät.

Tasapaino - Jannika

Jännite

Jännitettä kuvaan voi luoda monikin asia. Eriävät muodot, esimerkiksi suunnikas ja ympyrä tai paksu ja suora palkki mutkittelevan ohuen viivan vieressä. Toisin sanoen, toisistaan poikkeavat muodot, vastakohdat luovat jännitettä. Sitä voi kuitenkin luoda muillakin tavoilla. Tässä kuvassa jännitettä luo toki muotokin: sakset ovat terävät ja pitkänomaiset ja pallot ovat pyöreitä. Jännitettä luo kuitenkin myös valotuksen määrä, sillä esineet ovat valottuneet eri tavalla: Sakset ovat valottuneet enemmän ja näkyvät vaaleina, kun pallot ovat tummempia, eli valottuneet vähemmän. Yhä vain lisää jännitettä tuo kuvassa oleva uhkakuva, jossa on tilanteen ja liikkeen tuntua: Sakset uhkaavat syödä kolikot, jotka pyrkivät pakoon.

Jännite - Jannika

Välimatka

Välimatkalla tarkoitetaan kuvassa nähtävää, esineiden välillä olevaa etäisyyden tuntua. Tämänkin voi saada aikaiseksi monilla keinoilla: Eripaksuiset esineet, eri puolilla paperia saavat aikaan tunnun, että niiden välillä olisi matkaa. Tässä kuvassa välimatkan tuntu tulee sillä, että raskaampi esine on kuvan alalaidassa siten, että siitä näkyy vain "huippu", joka valotuksen ansionsa tuntuu jatkuvan ylöspäin. Tämä luo mielikuvan, että se on kuvan etulaidassa. Toinen, hennompi esine taas on kuvan vastakkaisessa laidassa ylhäällä, niin että sen kärjet jäävät kuvan ulkopuolelle. Tämä luo kuvan, että se olisi hieman taaempana, kauempana. Jos kuvaan olisi vielä keksinyt laittaa jonkin esimerkiksi tietä kuvaamaan, olisi illuusio välimatkasta ollut vahvempi.

Välimatka - Viivi

Liike

Liike voi olla vaikea ikuistaa kuvaan. Esineiden on fotogrammin tyylisessä tekniikassa kuitenkin oltava pitkälti paikallaan valotuksen aikana, joten tunne liikkeestä on saatava sommittelulla ja asettelulla. Tämän kuvan höyhenen haituvat ovat valmiiksi kallistuneet hieman oikealla päin. Kun höyhenen asetti alustalle pienessä liikkeessä oikealta vasemmalle, näyttää siltä, että haituvat heiluvat tuulessa.

Liike - Viivi

 Struktuuri/tiheys

Käsitteellä struktuuri tarkoitetaan rakennetta. Erilaisiin pintoihin struktuuria saa vaikkapa erilaisilla pinnoittella, esimerkiksi kankaalla tai hiekalla. Fotogrammiin tuo käsite on saatu esille käyttämällä paperisesta lautasliinasta päällimmäinen, kuvioitu kerrosta ja pitkää valotusaikaa. Tiheys näkyy kuvassa lähellä toisiaan olevina pisteinä. Koska lautasliina ei valotushetkellä ollut joka puolelta kiinni valokuvapaperissa, on kuva valottunut hieman epätasaisesti ylä- ja erityisesti alareunasta. Lisäksi skanneri muutti kuvan tummuutta jotenkin niin, että tuo ero korostuu.

Struktuuri/tiheys - Viivi

Epäonnistuneita vedoksia

Ensimmäisessä epäonnistuneessa vedoksessa on käytetty kahta nappia, joita on siirretty aina lyhyen valotuksen jälkeen. Valotus on kuitenkin jäänyt liian lyhyeksi, sillä napit ovat turhankin tummia. Valotusaikaa ei olisi tarvinut pidentää kuin ehkä 2-3 sekuntia, niin kuva ei olisi ollut niin tumma. Tässä skannatussa versiossa napit näkyvät jopa paremmin kuin alkuperäisessä kuvassa.

Liian lyhyt valotusaika ennen napin siirtoa

Myös tässä kuvassa on ollut liian lyhyt valotusaika. Lautasliinan ohut paperi vaati huomattavasti pitemmän valotusajan, kuin kiinteä objekti. Kun valotusaika ei ollut tarpeeksi pitkä, on kuvio jäänyt epäselväksi. Epäselvyyteen on myös vaikuttanut se, että tässä kuvassa ei ole käytetty lasilevyä lautasliinan päälle, mikä olisi tuonut kuvion selvemmäksi ja lähemmäs valokuvapaperin pintaa. Kuva toimi siis eräänlaisena kokeiluna ja opettavana yrityksena struktuuri-kuvaan.

Liian lyhyt valotusaika: kuvioitu paperi vaati pitemmän valotusajan kuin kiinteät materiaalit

Kolmas epäonnistunut esimerkki on väärältä puolelta valottunut valokuvapaperi. Se on niin valkoinen, ettei skanneri erottanut siitä hämärästi keskelle valottuneita osia. Se on myös niin valkoinen, että on turha laittaa siitä kuvaa tähän, sillä se ei erottuisi taustasta ollenkaan. Joka tapauksessa, siihen on keskelle paperia todella vähäisesti valottunut kuviota.

Työskennellessä huomasi, että epäonnistuneita vedoksia tulee. Tästä syystä oli hyvä, että valokuvapapereita oli varattu kullekin riittävästi, jotta varaa kokeilulle ja epäonnistumiselle oli. Kokeilemisen sekä yrityksen ja erehdyksen kautta oppi tuntemaan valotuslaitetta ja sen valovoimaa, oikean valotusajan kullekin esineelle sekä kunkin esineen käyttäytymisen valotuksen alla.